Moips!
Jätän tällä kertaa saman laulun tästä alusta kun aina ja menen suoraan asiaan.
Elikkäs olin kuukausi sitten ystäväni mukana
kun hän kävi suurentamassa rintansa Fin-Estillä.
Laiva matka sinne meni kivasti ja yritettiin pitää puheet kaikessa muussa paitsi leikkauksessa, mm laivalla arvuuteltiin kuka muu voisi olla siellä menossa leikkaukseen ja arvattiinkin yksi oikein, jihuu! :D
Satamassa meitä odotti tällä kertaa naishenkilö, leikkaukseen oli menossa 5 henkilöä ja 3lla oli saattaja mukana joten emme kaikki mahtuneet samaan kyytiin ja osa meni sitten taxilla sairaalalle.
Sairaalaan päästyämme saimme huoneet ja siellä sovittiinkin kaverin kanssa,
että puhutaan kaikesta muusta vaan kun odotus voi olla ties kuinka pitkä.
Pakko sanoa, että oli yksi hauskimmista päivistä koskaan vaikka oltiinkin neljän seinän sisällä, suosittelen kaikille jonkun sellaisen mukaan kenen kanssa on hauskaa aina sillä aika menee niin nopeasti kun on kaveri mukana :)
Jos en hirveästi valehtele niin Jyri tuli huoneeseen käymään n. klo 13.30 ja heti sisään tultuaan muisti myös, että on minut operoinut ja
Jyri oli mielestäni rento, mutta asiallinen.
Kaverillani oli kaksi vaihtoehtoa 330 ja 360
ja he päätyivät yhdessä 360 osittain lihaksen alle.
Jyri kun lähti niin meni varmaan alle 30min ja kaverini tultiin hakemaan.
Meinasin pyörtyä jännityksestä kun he lähtivät ja ovi meni kiinni!
Kaikki vanhat fiilikset tuli niin elävästi mieleen, miten hirveetä se kävely sinne oli, se sänkyyn laitto siellä ja se kun jännitti enemmän kun koskaan..
Soitin miehelleni ja kerroin, että nyt on mennyt leikkaukseen ja sitten kaivoin lehden jonka olin ottanut mukaan
just in case ja lueskelin sitä hetken
(ja söin herkkuja mitä en viitsinyt syödä ennen leikkausta kun kaveri ei saanut tietenkään mitään syödä)
Olin aika väsynyt aikasen herätyksen takia,
joten otin myös pienet päikkärit ennen kun hän tuli leikkauksesta takaisin.
Kun hän tuli niin meinasi tulla itku kun tiesin miten kipeä hän on, pelotti auttaa häntä hoitajan kanssa sängylle ja hän näytti siltä, että pyörtyy hetkenä minä hyvänsä.
Onneksi tiesin laittaa monta tyynyä hänen selkänsä taakse/alle kun yhdelle tyynylle makuulle meno olisi saanut hänet toivomaan, että kuolema korjaa.
Kun lounas saapui hän ei pystynyt sitä oikein syömään ja autoin häntä siinä, mutta hänelle ei vielä oikein maistunut ruoka.
Thank God me oltiin ostettu myös suklaata/sipsiä mukaan ja suklaata hän sai vähän syötyä jonka jälkeen olo parani huomattavasti ja pystyi hetken päästä jopa syömään ruokaa jonkun verran.
Päivä meni telkkaria katsellessa ja autoin hänet sänkyyn ja ylös, mutta napakorua en pystynyt laittamaan kun teki mulle liian pahaa :D
Seuraavana aamuna kun sai mennä suihkuun niin enää ei tuolla hoitajat ottaneet teippejä pois vaan ne piti itse poistaa suihkussa, ymmärrettävistä syistä kaverini ei niitä itse saanut pois, joten autoin häntä siinä.
Täytyy kyllä sanoa, että ikinä en olisi itsestäni uskonut, että pystyn toiselta tollaset ottamaan pois, nytkin heikottaa jo kirjottaminen asiasta.
Mulle tekee pahaa kaikki haavat ja tossa vielä kun piti tikkienpäältä ottaa ne vikat teipit ni välillä jo kaverini sanoi, että pitäisikö mun hetki huilata ettei multa lähde taju :D
Pakko vielä mainita, että tisseistä tuli tosi hyvät!! :)
En olekkaan ennen noin lähietäisyydeltä kenenkään muun tissejä nähnyt :D
Liivejä kun tuli hoitaja tuomaan niin iloksemme huomasimme, että heillä on nykyään edestä avattavat liivit :)
Aiemmin oli pään yli puettavat ja sekin jo etukäteen jännitti miten hirveetä tulee olemaan niiden pukeminen hänelle päälle, onneksi on vaihtunut uusiin +++
Pian meitä tultiinkin jo hakemaan sairaalasta ja lähdimme kohti satamaa.
Autossa juttelimme toisen pariskunnan kanssa ja taas sai huomata, että maailma on kyllä pieni, tiesin tämän miehen monen vuoden takaa ja mentiin porukalla satamaan kahville.
Laivassa käytiin syömässä leivät ja mentiin hyttiimme jossa alkoi sitten kaveriani sattumaan tosi paljon tisseihin.
Tässä kohtaa tajuttiin, että hän ei ollut ottanut särkylääkettä useaan tuntiin kun oli ollut niin kivuton olo ja nyt kipu pääsi sitten yltymään.
Onneksi oli hyvät dropit mukana ja hän sai vähän nukuttua laivassa
ennenkun saavuimme Suomeen.
Nyt on reilu kuukausi hänen leikkauksestaa ja elämä on alkanut voittamaan :)
Tähän loppuun voisin vielä laittaa pari
hyvä muistaa asiaa mitä kannattaa saattajana muistaa ottaa mukaan
* lukemista vaikka tuntuisi että enhän minä siellä lue tms ajanvietettä
* suklaata tms. leikkauksen jälkeen voi olla potilaalle vaikea saada
ruokaa uppoamaan niin joku helppo millä saa verensokeria ylös on varmasti plussaa
Sairaalasta löytyy alakerrasta kahvila jos ja apteekki mistä saa myös tarvittavia/unohtuneita juttuja hommattua ja lähistöllä on myös ruokakauppa.
Sairaalassa näkyy suomenkieliset kanavat telkkarista mikä oli kiva plussa
(omassa leikkauksessani nukuin vaan kokoajan niin en edes avannut telkkaria,
joten en tiedä oliko jo silloin)
siellä oli myös jääkaappi mistä saa hakea pullovettä ja mehua.
Tässä kaikki tällä erää, joku päivä voisin laitella taas omien tissien kuulumisia ja kuvia.
Kohta on jo 10kk leikkauksesta!
Aurinkoista kesää kaikille kumitisseille ja niistä haaveileville ;) :D
